Naisten sivilisaatio Vanhassa Euroopassa
- Missä määrin kehittynyt oli sivilisaatio alueella. jota nykyajan arkeologit kutsuvat Vanhaksi Euroopaksi, Jugoslavian, Unkarin, Bulgarian alueella ja paljon myohemmin Kreikassa ja Kreetalla?
Tuon ajan sivilisaation oli naisten käsissä. Vanha maailma eli kasvun ja kehityksen aikakautta. Se oli laajentumisen aikaa kaikilla ihmiselämän alueilla. Jumalattaren suosiollisella johdolla yhteiskunta laajeni ja kehittyi. Voidaan sanoa että matriarkaatti kukoisti tällä alueella, että se oli kehittyvän sivilisaation kehto. Mutta itse asiassa tämä oli vain eräs niistä alueista, joissa matriarkaatti vallitsi, joissa Jumalatar yhdisti ihmiset yhteisöiksi ja joissa yhteiskunnallinen kehitys alkoi. Sama tapahtui myös alueella, joka on nykyään Kiina, sekä Intian pohjoisosissa, Etelä-Amerikassa ja muilla eristyneimmillä alueilla.
Matriarkaalisen kulttuurin aikana alkoi muodostua kehittyneempi yhteiskunta, jossa ihmisillä oli mahdollisuus ilmentää itseään monilla alueilla. Mitä nämä matriarkaaliset kulttuurit olivat? Aluksi ne olivat paimentolais- ja metsästyskulttuureita. Yhteiskunta oli primitiivinen. Ihmisten elämä erosi vain vähän vaeltelevien eläimien elämästä. Aikojen kuluessa, vuosisatojen kuluessa nuo heimot alkoivat vähitellen muodostaa yhteiskuntia. Syntyi tapoja ja rituaaleja. Eri heimojen välille syntyi kanssakäymistä ja kaupankäyntiä. Muodostuneet yhteiskunnat olivat hajanaisia, itsenäisiä ja passiivisia. Ne eivät pitäneet toisiaan vihollisina. Ne eivät ajatelleet että toiset ihmiset olisivat vihollisia. Ne ajattelivat että kaikki ovat ystäviä.
Miten tällainen asenne omaksuttiin?
Siksi että heitä yhdisti yhteinen filosofia ja yhteinen elämänkatsomus, jonka naiset olivat kehittäneet ja joka perustui syntymän mystiikkaan ja jälkeläisistä huolehtimiseen. Näissä yhteisöissä ei tunnettu avioliittoinstituutiota. Itse asiassa hedelmöityminen käsitettiin eri tavalla. Se oli mystinen kokemus. Tämän ympärille kehittyi intuitiivisia harjoituksia, rituaaleja ja uskomuksia. Naisen hedelmällisyys oli yhteisön olennaisin osa. Yhteisö oli saanut alkunsa äidin kohdusta, äiti ruokki sitä ja se kukoisti Pyhän Äidin suojeluksessa. Tämä oli ihmisten ensimmäinen tieto, josta heidän filosofiansa, taiteensa, rituaalinsa ja yhteiskuntansa kehittyivät.
Feminiinisyyden hallitessa kaikilla tasoilla ei ollut ihme että nämä yhteiskunnat korostivat kaikkien jäsentensä hoivaamista ja tukemista. Ne eivät toimineet patriarkaalisista lähtökohdista. Ei ollut maakiistoja. Ei ollut mitään hajoittavia voimia, jotka olisivat estäneet progressiivista liikettä, yhteiskunnan laajenevaa liikettä. Sen sijaan vallitseva lähestymistapa oli kohden yhdistymistä. Kaikki olivat tervetulleita. Jos kulkija tuli heimoon, heimo otti tuon pojan tai tytön luokseen ja kohteli häntä kuin omaansa. Mutta nämä yhteiskunnat olivat olemassa aikana, jolloin väkiluku oli suhteellisen rajoittunut ja luonnonvaroja runsaasti saatavilla. Ihmiset eivät olleet uhkana toisilleen, vaan toivottivat tulokkaat tervetulleiksi yhteisöönsä. Voidaan sanoa että nämä kulttuurit, nämä matriarkaaliset sivilisaatiot elivät laajentuvan kehityksen kautta. Yhteiskunta kukoisti feminiinisen mystiikan palvonnan ansiosta.
Miehillä oli oma roolinsa, he olivat metsästäjiä, keräilijöitä, mutta he eivät olleet keskeisiä siinä mystiikassa, joka pyöri maan ja feminiinisen kierron ympärillä. Noissa vanhoissa kulttuureissa naisesta tuli tietyn heimon Äiti synnytettyään monta lasta. Hän saavutti asemansa heimolle synnyttämiensä lasten lukumäärän Ja lasten terveyden perusteella. Nainen joka oli hedelmällisin ja jolla oli eniten terveitä lapsia, nimitettiin johtajaksi, sillä hänen kykynsä synnyttää osoitti hänen olevan fyysisesti voimakkain ja hän edusti äidin elämää antavaa läsnäoloa.
Näin naiset tulivat valtaan. Heimon miehet palvoivat äitiä ja kunnioittivat suuresti naista, joka edusti mitä suurimassa määrin tätä magiaa. Nainen oli esikuva. Kaikkia nuoria tyttöjä opastettiin: "Jos olet hyvä, jos Jumalatar siunaa sinut, sinusta tulee tuollainen, sinä saat niin monta lasta ja ne ovat kaikki terveitä ja sinusta tulee Suuri Äiti heimollesi." Mutta on muistettava että ihmisiä oli tuolloin jonkinverran vähemmän. Ja yhteiskunta ponnisteli vaistojensa varassa säilyäkseen hengissä ja lisätäkseen jäsentensä lukumäärää. Siksi naisten hedelmällisyyttä palvottiin.
Mitä tulee muutokseen eläimen jaksottaisesta vuodosta ihmisen kuukautiskiertoon, voidaan sanoa, että kun yksilöt liittyivät yhteen muodostaen heimoja ja naiset alkoivat elää yhdessä, tapahtui muutos hitaasti, ja naiset joilla vuoto oli ollut satunnaista ja epäsäännöllistä, ja joilla usein ei ollut vuosikausiin vuotoa eläessään karuissa erämaissa, alkoivat vuotaa säännöllisesti ja heidän hedelmällisyytensä lisääntyi. Näin sai alkunsa Jumalattaren, Äidin palvominen. Ihmisten lukumäärä kasvoi ja he levittäytyivät uusille alueille.
Näiden yhteisöjen välille syntyi kaupankäyntiä. Taide, Pyhän Äidin muistomerkit, hedelmällisyysseremoniat, hedelmöitymis- ja synnytysrituaalit ja feminiinisten ravitsevien ominaisuuksien palvonta kehittyi ja lisääntyi, kunnes syntyi seremonioita toimittavien papittarien luokka. Tästä luokasta tietyt naiset, ja myös jotkut miehetkin alkoivat tutkia henkisyyden syvempiä puolia. He alkoivat katsoa syvälle itseensä, Äitiin, Jumalattareen, luomakunnan jumalaisiin olemuspuoliin. He alkoivat kysyä itseltään, kuka on tuo minä joka palvoo Pyhää Äitiä. Kuka on tämä joka palvoo? He alkoivat tutkia sisäisiä maailmoita.
Suuria henkisesti voimakkaita naisia alkoi esiintyä. Muodostui kultteja ja nuoret tytöt vihittiin salaisiin harjoituksiin, mutta miehet jätettiin ulkopuolelle. He eivät päässeet näihin temppeleihin, he eivät voineet tulla Äidin papittariksi. He saattoivat palvoa, mutta he eivät voineet saada valtaa. Muutaman vuosisadan kuluttua yhteiskunta oli kehittynyt monella alueella, mutta miehillä oli heikko asema. He eivät voineet pitää puoliaan, ja niinpä sotilaat ja metsästäjät tulivat levottomiksi. He rakastivat Äitiä, mutta heillä ei ollut mitään auktoriteettia. He alkoivat kantaa kaunaa papittaria kohtaan, he alkoivat vehkeillä vakiintunutta järjestelmää vastaan. He olivat pakanoita, mutta heidän lukumääränsä lisääntyi aikojen kuluessa.
Jumalattaren yhteisöt muuttuivat suljetummiksi, muodollisemmiksi, luoksepääsemättömämmiksi. Aikojen kuluessa nämä miehet jotka eivät voineet löytää tilaa omalle auktoriteetilleen, tulivat levottomiksi. Syntyi jännite, joka rikkoi hajalle nämä varhaiset sivilisaatiot, ja vuosisatojen saavutukset menetettiin. Jumalattaren taloihin, temppeleihin hyökättiin ja sodat opittiin tuntemaan noissa vanhoissa sivilisaatioissa. Yksi toisensa jälkeen ne kaatuivat ja Äidin status alkoi rapistua. Sotaisat sivilisaatiot korvasivat nuo vanhat kulttuurit ja niiden rauhalliset yhteisöt.
Älköön sanottako koskaan että matriarkaatti teki pahaa tässä maailmassa. Mutta tuo muoto, tuo aika on jäänyt kauas taakse. Nyt on uusi aika koittamassa, aika, jossa sekä Äidin ominaisuuksien että patriarkaalisten voimien tulisi löytää ilmauksensa. Kumpaakaan älköön alistettako. Syntyköön oikea suhde miesten ja naisten välille. Se tulee varmasti tapahtumaan. Matriarkaatin ajat ovat menneet, mutta naisten voiman päivät ovat käsillä. Äiti näyttää jälleen ravitsevat kasvonsa ihmisille. Jälleen hän sanoo: "Ihmiset, teidän tulee rakastaa toisiannee. Teidän tulee rakentaa yhdessä yhteiskunta ilman sotaa ja hävitystä. Naiset, teidän täytyy astua esiin ja pitää huolta että lapsenne ovat turvassa tulevassa maailmassa."
Jumalatar liikkuu taas ihmisen psyykessä, mutta hänen liikkeensä on erilainen kuin noina vanhoina aikoina. Jumala ei ole nais- eikä miespuolinen. Hän ei ole sitä eikä tätä. Puhtaalla Tietoisuudella ei ole sukupuolta. Shiva ja Shakti ovat toisiinsa liittyneet kuten saman paperin eri puolet eikä niitä voi erottaa. Juuri tuon tasapainon tulee yhteiskunnan pyrkiä tänään oivaltamaan.
Tuon ajan sivilisaation oli naisten käsissä. Vanha maailma eli kasvun ja kehityksen aikakautta. Se oli laajentumisen aikaa kaikilla ihmiselämän alueilla. Jumalattaren suosiollisella johdolla yhteiskunta laajeni ja kehittyi. Voidaan sanoa että matriarkaatti kukoisti tällä alueella, että se oli kehittyvän sivilisaation kehto. Mutta itse asiassa tämä oli vain eräs niistä alueista, joissa matriarkaatti vallitsi, joissa Jumalatar yhdisti ihmiset yhteisöiksi ja joissa yhteiskunnallinen kehitys alkoi. Sama tapahtui myös alueella, joka on nykyään Kiina, sekä Intian pohjoisosissa, Etelä-Amerikassa ja muilla eristyneimmillä alueilla.
Matriarkaalisen kulttuurin aikana alkoi muodostua kehittyneempi yhteiskunta, jossa ihmisillä oli mahdollisuus ilmentää itseään monilla alueilla. Mitä nämä matriarkaaliset kulttuurit olivat? Aluksi ne olivat paimentolais- ja metsästyskulttuureita. Yhteiskunta oli primitiivinen. Ihmisten elämä erosi vain vähän vaeltelevien eläimien elämästä. Aikojen kuluessa, vuosisatojen kuluessa nuo heimot alkoivat vähitellen muodostaa yhteiskuntia. Syntyi tapoja ja rituaaleja. Eri heimojen välille syntyi kanssakäymistä ja kaupankäyntiä. Muodostuneet yhteiskunnat olivat hajanaisia, itsenäisiä ja passiivisia. Ne eivät pitäneet toisiaan vihollisina. Ne eivät ajatelleet että toiset ihmiset olisivat vihollisia. Ne ajattelivat että kaikki ovat ystäviä.
Miten tällainen asenne omaksuttiin?
Siksi että heitä yhdisti yhteinen filosofia ja yhteinen elämänkatsomus, jonka naiset olivat kehittäneet ja joka perustui syntymän mystiikkaan ja jälkeläisistä huolehtimiseen. Näissä yhteisöissä ei tunnettu avioliittoinstituutiota. Itse asiassa hedelmöityminen käsitettiin eri tavalla. Se oli mystinen kokemus. Tämän ympärille kehittyi intuitiivisia harjoituksia, rituaaleja ja uskomuksia. Naisen hedelmällisyys oli yhteisön olennaisin osa. Yhteisö oli saanut alkunsa äidin kohdusta, äiti ruokki sitä ja se kukoisti Pyhän Äidin suojeluksessa. Tämä oli ihmisten ensimmäinen tieto, josta heidän filosofiansa, taiteensa, rituaalinsa ja yhteiskuntansa kehittyivät.
Feminiinisyyden hallitessa kaikilla tasoilla ei ollut ihme että nämä yhteiskunnat korostivat kaikkien jäsentensä hoivaamista ja tukemista. Ne eivät toimineet patriarkaalisista lähtökohdista. Ei ollut maakiistoja. Ei ollut mitään hajoittavia voimia, jotka olisivat estäneet progressiivista liikettä, yhteiskunnan laajenevaa liikettä. Sen sijaan vallitseva lähestymistapa oli kohden yhdistymistä. Kaikki olivat tervetulleita. Jos kulkija tuli heimoon, heimo otti tuon pojan tai tytön luokseen ja kohteli häntä kuin omaansa. Mutta nämä yhteiskunnat olivat olemassa aikana, jolloin väkiluku oli suhteellisen rajoittunut ja luonnonvaroja runsaasti saatavilla. Ihmiset eivät olleet uhkana toisilleen, vaan toivottivat tulokkaat tervetulleiksi yhteisöönsä. Voidaan sanoa että nämä kulttuurit, nämä matriarkaaliset sivilisaatiot elivät laajentuvan kehityksen kautta. Yhteiskunta kukoisti feminiinisen mystiikan palvonnan ansiosta.
Miehillä oli oma roolinsa, he olivat metsästäjiä, keräilijöitä, mutta he eivät olleet keskeisiä siinä mystiikassa, joka pyöri maan ja feminiinisen kierron ympärillä. Noissa vanhoissa kulttuureissa naisesta tuli tietyn heimon Äiti synnytettyään monta lasta. Hän saavutti asemansa heimolle synnyttämiensä lasten lukumäärän Ja lasten terveyden perusteella. Nainen joka oli hedelmällisin ja jolla oli eniten terveitä lapsia, nimitettiin johtajaksi, sillä hänen kykynsä synnyttää osoitti hänen olevan fyysisesti voimakkain ja hän edusti äidin elämää antavaa läsnäoloa.
Näin naiset tulivat valtaan. Heimon miehet palvoivat äitiä ja kunnioittivat suuresti naista, joka edusti mitä suurimassa määrin tätä magiaa. Nainen oli esikuva. Kaikkia nuoria tyttöjä opastettiin: "Jos olet hyvä, jos Jumalatar siunaa sinut, sinusta tulee tuollainen, sinä saat niin monta lasta ja ne ovat kaikki terveitä ja sinusta tulee Suuri Äiti heimollesi." Mutta on muistettava että ihmisiä oli tuolloin jonkinverran vähemmän. Ja yhteiskunta ponnisteli vaistojensa varassa säilyäkseen hengissä ja lisätäkseen jäsentensä lukumäärää. Siksi naisten hedelmällisyyttä palvottiin.
Mitä tulee muutokseen eläimen jaksottaisesta vuodosta ihmisen kuukautiskiertoon, voidaan sanoa, että kun yksilöt liittyivät yhteen muodostaen heimoja ja naiset alkoivat elää yhdessä, tapahtui muutos hitaasti, ja naiset joilla vuoto oli ollut satunnaista ja epäsäännöllistä, ja joilla usein ei ollut vuosikausiin vuotoa eläessään karuissa erämaissa, alkoivat vuotaa säännöllisesti ja heidän hedelmällisyytensä lisääntyi. Näin sai alkunsa Jumalattaren, Äidin palvominen. Ihmisten lukumäärä kasvoi ja he levittäytyivät uusille alueille.
Näiden yhteisöjen välille syntyi kaupankäyntiä. Taide, Pyhän Äidin muistomerkit, hedelmällisyysseremoniat, hedelmöitymis- ja synnytysrituaalit ja feminiinisten ravitsevien ominaisuuksien palvonta kehittyi ja lisääntyi, kunnes syntyi seremonioita toimittavien papittarien luokka. Tästä luokasta tietyt naiset, ja myös jotkut miehetkin alkoivat tutkia henkisyyden syvempiä puolia. He alkoivat katsoa syvälle itseensä, Äitiin, Jumalattareen, luomakunnan jumalaisiin olemuspuoliin. He alkoivat kysyä itseltään, kuka on tuo minä joka palvoo Pyhää Äitiä. Kuka on tämä joka palvoo? He alkoivat tutkia sisäisiä maailmoita.
Suuria henkisesti voimakkaita naisia alkoi esiintyä. Muodostui kultteja ja nuoret tytöt vihittiin salaisiin harjoituksiin, mutta miehet jätettiin ulkopuolelle. He eivät päässeet näihin temppeleihin, he eivät voineet tulla Äidin papittariksi. He saattoivat palvoa, mutta he eivät voineet saada valtaa. Muutaman vuosisadan kuluttua yhteiskunta oli kehittynyt monella alueella, mutta miehillä oli heikko asema. He eivät voineet pitää puoliaan, ja niinpä sotilaat ja metsästäjät tulivat levottomiksi. He rakastivat Äitiä, mutta heillä ei ollut mitään auktoriteettia. He alkoivat kantaa kaunaa papittaria kohtaan, he alkoivat vehkeillä vakiintunutta järjestelmää vastaan. He olivat pakanoita, mutta heidän lukumääränsä lisääntyi aikojen kuluessa.
Jumalattaren yhteisöt muuttuivat suljetummiksi, muodollisemmiksi, luoksepääsemättömämmiksi. Aikojen kuluessa nämä miehet jotka eivät voineet löytää tilaa omalle auktoriteetilleen, tulivat levottomiksi. Syntyi jännite, joka rikkoi hajalle nämä varhaiset sivilisaatiot, ja vuosisatojen saavutukset menetettiin. Jumalattaren taloihin, temppeleihin hyökättiin ja sodat opittiin tuntemaan noissa vanhoissa sivilisaatioissa. Yksi toisensa jälkeen ne kaatuivat ja Äidin status alkoi rapistua. Sotaisat sivilisaatiot korvasivat nuo vanhat kulttuurit ja niiden rauhalliset yhteisöt.
Älköön sanottako koskaan että matriarkaatti teki pahaa tässä maailmassa. Mutta tuo muoto, tuo aika on jäänyt kauas taakse. Nyt on uusi aika koittamassa, aika, jossa sekä Äidin ominaisuuksien että patriarkaalisten voimien tulisi löytää ilmauksensa. Kumpaakaan älköön alistettako. Syntyköön oikea suhde miesten ja naisten välille. Se tulee varmasti tapahtumaan. Matriarkaatin ajat ovat menneet, mutta naisten voiman päivät ovat käsillä. Äiti näyttää jälleen ravitsevat kasvonsa ihmisille. Jälleen hän sanoo: "Ihmiset, teidän tulee rakastaa toisiannee. Teidän tulee rakentaa yhdessä yhteiskunta ilman sotaa ja hävitystä. Naiset, teidän täytyy astua esiin ja pitää huolta että lapsenne ovat turvassa tulevassa maailmassa."
Jumalatar liikkuu taas ihmisen psyykessä, mutta hänen liikkeensä on erilainen kuin noina vanhoina aikoina. Jumala ei ole nais- eikä miespuolinen. Hän ei ole sitä eikä tätä. Puhtaalla Tietoisuudella ei ole sukupuolta. Shiva ja Shakti ovat toisiinsa liittyneet kuten saman paperin eri puolet eikä niitä voi erottaa. Juuri tuon tasapainon tulee yhteiskunnan pyrkiä tänään oivaltamaan.
