Naisen roolin haasteet nykyaikana
Maetreyii Nolanin välittämä intuitiivinen viesti 10.9.2019
Vauraissa väkirikkaissa maissa äidin rooli on pienentynyt; ei tarvita lisää lapsia maailmaan, rajat on jo tältä osin ylitetty väestön osalta. Naiset ovat saavuttaneet taloudellisen itsenäisyyden, ja suurperheet, jopa ydinperheet hajoavat materialismin seurauksena. On paljon sinkkuja, sekä miehiä että naisia ja noilla nuorilla jotka kasvavat tässä ympäristössä yksinhuoltajaperheessä tai vuoroin isän ja äidin luona voi olla hämärtynyt käsitys äidin roolista. He tietävät että lapsia ei enää tarvita (paitsi Suomessa meneillään päinvastainen kampanja, käänt.huom.), monen nuoren naisen biologinen tarve hankkia lapsia on kadonnut johtuen yhteiskunnallisista syistä.
Tuo biologinen tarve on pienentynyt ja yhä harvemmat naiset tuntevat haluavansa lapsia. He huomaavat että avioliitto on epävakaa suhde, he tulevat toimeen taloudellisesti ilman miestä, ja lapsia tarvitaan vähemmän kuin ennen. Näin monet naiset ovat hämmentyneitä, epävarmoja roolistaan.
He haluavat olla jonkun kanssa, he eivät halua olla yksin, mutta he haluavat panostaa yksilöllisyyteensä ja luovuuteensa; nykyajan maailmassa keskittyminen individualismiin on kaikkein tärkeintä. Ydinperhettä rasittaa myös se että miehet ja naiset haluavat olla sekä taloudellisesti että emotionaalisesti itsenäisiä.
Naiset joiden hallitsevin vahvuus on rakastaa, antautua, luoda, synnyttää, huomaavat että he eivät pysty tavoittamaan tätä voimaansa; se nähdään itse asiassa pikemminkin naisen heikkouden kuin voiman symbolina. Tällaisessa tilanteessa naiset tuntevat vetoa naisiin sosiaalisten estojen hävitessä, koska se on varmempaa, koska ei tarvita lapsia. Sitoutuminen mieheen merkitsee naiselle luopumista yksilöllisyydestään, riippumattomuudestaan ja voimastaan. Suhde naiseen tuntuu joskus turvallisemmalta. Ne naiset jotka haluavat suhteen mieheen tai mieheen ja naiseen huomaavat että suhde mieheen on ailahtelevainen; heillä on suhde toisensa perään tai useita samanaikaisia suhteita. Seksuaalisuudesta tulee mielihyvän etsimistä; se osa heistä mikä on aidosti feminiininen sulkeutuu pois, samoin kuin halu saada lapsia. Seksuaalisuus saa eri merkityksen ja arvon kuin sillä muuten olisi naisen elämässä. Suhteita tulee ja menee, ei ole halua sitoutua täysin sydämin, suhteet eivät kestä. Miehet nähdään usein naisen henkilökohtaisen vapauden, itsekunnioituksen ja itsemääräämisoikeuden tukahduttajina. Näinollen nuoret naiset eivät koe luottavansa miehiin, he pelkäävät tulla riippuvaisiksi, heillä on suuri tarve olla itsenäisiä.
Ongelma ei ole yksityisissä naisissa vaan yhteiskunnassa. Naisten asema heijastaa nykyään sitä mitä tapahtuu maailmassa. Naiset ovat nousemassa valtaan, taloudelliseen ja poliittiseen valtaan; naiseus nousee valtaan, mutta samalla monet naiset kadottavat yhteytensä biologiseen feminiiniseen puoleensa ja omaksuvat maskuliinisemman asenteen suhteessa itsenäisyyteen, autonomiaan, itseluottamukseen ja pelkoon olla riippuvainen, haavoittuvainen, pelkoon avautua ihmissuhteessaan.
Naiset yhtähyvin kuin miehetkin ovat täysin kykeneviä sulkemaan itsensä, piilottaen pienen haavoittuvan osan itsestään ja lukitsemaan sen sisälleen niin ettei kukaan voi sitä koskettaa, eläen omassa voimassaan. Se voima mikä naisilla on tänään on sosiaalisen rakenteen synnyttämää kompensaatiota; se ei ole naisten todellista voimaa, sillä naisen todellinen voima piilee hänen kyvyssään olla haavoittuvainen, emotionaalisesti avoin, olla yhteydessä, rakastaa syvästi, omistautua ja saattaa luovaa elämää maailmaan. Mutta epävarmuuden tilassa tuo voima sulkeutuu ja monet nuoret naiset eivät tunne tuota puolta itsessään, tai jos he tuntevat, he kokevat sen sisäisenä heikkona ja haavoittuvana pikkutyttönä, sen jonka he voivat näyttää jollekin ystävättärelleen, mutta eivät halua paljastaa suhteissaan, koska suhteet tulevat ja menevät eivätkä ole pitkäaikaisia ja vakaita.
Nämä eivät ole tasapainoisia aikoja, yhteiskunta ei ole tasapainossa. Tämä heijastuu naisten ja miesten välisissä suhteissa, perheen sisäisissä suhteissa, jopa vaikeutena sitoutua yhteen ydinperheeksi ja kasvattaa lapsia. Tämä aiheuttaa suuria vaikeuksia nykyajan naiselle, nuorille naisille jotka etsivät paikkaansa. He kokevat olevansa epätietoisia siitä mitä he ovat; he eivät ole miehiä mutta eivät naisiakaan. Heillä on naisen ruumis, mutta he sulkevat tuon naisellisen puolen itsestään syvälle sisimpäänsä saavuttamattomiin, leikaten pois halunsa antautua suhteessaan, leikaten pois haavoittuvuutensa, avoimuutensa – sillä mihin voi luottaa yhteiskunnassa jossa suhteet tulevat ja menevät. Mihin voi luottaa kun maailma näyttää olevan tuhon partaalla, kun ei ole suurperheitä ja kaikkialla ympärillä näkyy hajonneita koteja. Naiset reagoivat keskittymällä omaan uraansa, työhönsä ja elämäänsä eivätkä perheeseen ja lapsiin.
On niitä jotka keskittyvät perheeseen ja lapsiin ja yrittävät tehdä kaiken, mutta naiset jotka menevät naimisiin ja joilla on perhe, huomaavat että he tarvitsevat perheen tukea mennäkseen töihin, mennäkseen ulos ja ilmaistakseen itseään. Tämänpäivän nainen tarvitsee enemmän tilaisuuksia mielen ja älyn ilmaisuun, enemmän itsemääräämisoikeutta. Tämä voi olla hyvä asia, sillä eivät miehet kuin naisetkaan ole täydelleen seksuaalisuuden hallitsemia, mutta naisten emotionaalista vahvuutta rakastaa täydelleen, antaa täydelleen ei arvosteta yhteiskunnan taholta eikä sitä vaalita. Lapset loukkaavat äitiään, miehet vaimojaan, suhde aviomieheen on epävakaa. Suhde lapsiin on epävakaa, äitiä ei oteta huomioon.
Tässä tilanteessa monet naiset hämmentyvät ja pyrkivät löytämään tiensä piilottamalla naisellisen sydämensä hellyyden, haavoittuvuuden, piilottamalla tarpeensa, jotta voisivat esittää vahvaa kuvaa itsestään yhteiskunnassa ja pitääkseen kiinni yhteiskunnan antamista odotuksista.
On niitä naisia jotka löytävät rakkaudellisen suhteen, jotka antautuvat rakkaudessa ja luovat syvän rakkaussuhteen kumppaniinsa. On naisia joilla on lapsia ja syvä rakastava suhde. Mutta on kyllin paljon niitä joille tämä ei edusta omaa tietä, erityisesti nuorten naisten keskuudessa, puuttuva ymmärrys omasta seksuaalisuudesta ja feminiinistä luonteesta on merkittävää ja he ovat solmineet tiukan yhteyden epätasapainoiseen ja epävakaaseen yhteiskuntaan jossa he elävät. On paljon vapautta ja voimaa naisille, mutta se on myös luonut syvää emotionaalista tuskaa ja etäisyyttä: nämä ovat niitä todellisia epäkohtia joita nykyajan naiset kohtaavat. Katkaistu yhteys haavoittuvuuteen, rakkauden jakamiseen, tarpeeseen luoda vakaa suhde, tarve löytää mies joka antaa suojan ja turvan kun on pieniä lapsia. Näistä naisen perustarpeista on nykyajan maailman tarpeet ajaneet yli, ja nykyajan maailman tarpeisiin ei kuulu hankkia lisää lapsia. Mutta se mitä maailma tarvitsee on äidillistä huolenpitoa ja ravitsemista. Naiset ovat nousemassa valtaan. Tämän myötä heidän tulee pitää huoli siitä etteivät he kadota rakkauttaan ja lempeyttään.
Vauraissa väkirikkaissa maissa äidin rooli on pienentynyt; ei tarvita lisää lapsia maailmaan, rajat on jo tältä osin ylitetty väestön osalta. Naiset ovat saavuttaneet taloudellisen itsenäisyyden, ja suurperheet, jopa ydinperheet hajoavat materialismin seurauksena. On paljon sinkkuja, sekä miehiä että naisia ja noilla nuorilla jotka kasvavat tässä ympäristössä yksinhuoltajaperheessä tai vuoroin isän ja äidin luona voi olla hämärtynyt käsitys äidin roolista. He tietävät että lapsia ei enää tarvita (paitsi Suomessa meneillään päinvastainen kampanja, käänt.huom.), monen nuoren naisen biologinen tarve hankkia lapsia on kadonnut johtuen yhteiskunnallisista syistä.
Tuo biologinen tarve on pienentynyt ja yhä harvemmat naiset tuntevat haluavansa lapsia. He huomaavat että avioliitto on epävakaa suhde, he tulevat toimeen taloudellisesti ilman miestä, ja lapsia tarvitaan vähemmän kuin ennen. Näin monet naiset ovat hämmentyneitä, epävarmoja roolistaan.
He haluavat olla jonkun kanssa, he eivät halua olla yksin, mutta he haluavat panostaa yksilöllisyyteensä ja luovuuteensa; nykyajan maailmassa keskittyminen individualismiin on kaikkein tärkeintä. Ydinperhettä rasittaa myös se että miehet ja naiset haluavat olla sekä taloudellisesti että emotionaalisesti itsenäisiä.
Naiset joiden hallitsevin vahvuus on rakastaa, antautua, luoda, synnyttää, huomaavat että he eivät pysty tavoittamaan tätä voimaansa; se nähdään itse asiassa pikemminkin naisen heikkouden kuin voiman symbolina. Tällaisessa tilanteessa naiset tuntevat vetoa naisiin sosiaalisten estojen hävitessä, koska se on varmempaa, koska ei tarvita lapsia. Sitoutuminen mieheen merkitsee naiselle luopumista yksilöllisyydestään, riippumattomuudestaan ja voimastaan. Suhde naiseen tuntuu joskus turvallisemmalta. Ne naiset jotka haluavat suhteen mieheen tai mieheen ja naiseen huomaavat että suhde mieheen on ailahtelevainen; heillä on suhde toisensa perään tai useita samanaikaisia suhteita. Seksuaalisuudesta tulee mielihyvän etsimistä; se osa heistä mikä on aidosti feminiininen sulkeutuu pois, samoin kuin halu saada lapsia. Seksuaalisuus saa eri merkityksen ja arvon kuin sillä muuten olisi naisen elämässä. Suhteita tulee ja menee, ei ole halua sitoutua täysin sydämin, suhteet eivät kestä. Miehet nähdään usein naisen henkilökohtaisen vapauden, itsekunnioituksen ja itsemääräämisoikeuden tukahduttajina. Näinollen nuoret naiset eivät koe luottavansa miehiin, he pelkäävät tulla riippuvaisiksi, heillä on suuri tarve olla itsenäisiä.
Ongelma ei ole yksityisissä naisissa vaan yhteiskunnassa. Naisten asema heijastaa nykyään sitä mitä tapahtuu maailmassa. Naiset ovat nousemassa valtaan, taloudelliseen ja poliittiseen valtaan; naiseus nousee valtaan, mutta samalla monet naiset kadottavat yhteytensä biologiseen feminiiniseen puoleensa ja omaksuvat maskuliinisemman asenteen suhteessa itsenäisyyteen, autonomiaan, itseluottamukseen ja pelkoon olla riippuvainen, haavoittuvainen, pelkoon avautua ihmissuhteessaan.
Naiset yhtähyvin kuin miehetkin ovat täysin kykeneviä sulkemaan itsensä, piilottaen pienen haavoittuvan osan itsestään ja lukitsemaan sen sisälleen niin ettei kukaan voi sitä koskettaa, eläen omassa voimassaan. Se voima mikä naisilla on tänään on sosiaalisen rakenteen synnyttämää kompensaatiota; se ei ole naisten todellista voimaa, sillä naisen todellinen voima piilee hänen kyvyssään olla haavoittuvainen, emotionaalisesti avoin, olla yhteydessä, rakastaa syvästi, omistautua ja saattaa luovaa elämää maailmaan. Mutta epävarmuuden tilassa tuo voima sulkeutuu ja monet nuoret naiset eivät tunne tuota puolta itsessään, tai jos he tuntevat, he kokevat sen sisäisenä heikkona ja haavoittuvana pikkutyttönä, sen jonka he voivat näyttää jollekin ystävättärelleen, mutta eivät halua paljastaa suhteissaan, koska suhteet tulevat ja menevät eivätkä ole pitkäaikaisia ja vakaita.
Nämä eivät ole tasapainoisia aikoja, yhteiskunta ei ole tasapainossa. Tämä heijastuu naisten ja miesten välisissä suhteissa, perheen sisäisissä suhteissa, jopa vaikeutena sitoutua yhteen ydinperheeksi ja kasvattaa lapsia. Tämä aiheuttaa suuria vaikeuksia nykyajan naiselle, nuorille naisille jotka etsivät paikkaansa. He kokevat olevansa epätietoisia siitä mitä he ovat; he eivät ole miehiä mutta eivät naisiakaan. Heillä on naisen ruumis, mutta he sulkevat tuon naisellisen puolen itsestään syvälle sisimpäänsä saavuttamattomiin, leikaten pois halunsa antautua suhteessaan, leikaten pois haavoittuvuutensa, avoimuutensa – sillä mihin voi luottaa yhteiskunnassa jossa suhteet tulevat ja menevät. Mihin voi luottaa kun maailma näyttää olevan tuhon partaalla, kun ei ole suurperheitä ja kaikkialla ympärillä näkyy hajonneita koteja. Naiset reagoivat keskittymällä omaan uraansa, työhönsä ja elämäänsä eivätkä perheeseen ja lapsiin.
On niitä jotka keskittyvät perheeseen ja lapsiin ja yrittävät tehdä kaiken, mutta naiset jotka menevät naimisiin ja joilla on perhe, huomaavat että he tarvitsevat perheen tukea mennäkseen töihin, mennäkseen ulos ja ilmaistakseen itseään. Tämänpäivän nainen tarvitsee enemmän tilaisuuksia mielen ja älyn ilmaisuun, enemmän itsemääräämisoikeutta. Tämä voi olla hyvä asia, sillä eivät miehet kuin naisetkaan ole täydelleen seksuaalisuuden hallitsemia, mutta naisten emotionaalista vahvuutta rakastaa täydelleen, antaa täydelleen ei arvosteta yhteiskunnan taholta eikä sitä vaalita. Lapset loukkaavat äitiään, miehet vaimojaan, suhde aviomieheen on epävakaa. Suhde lapsiin on epävakaa, äitiä ei oteta huomioon.
Tässä tilanteessa monet naiset hämmentyvät ja pyrkivät löytämään tiensä piilottamalla naisellisen sydämensä hellyyden, haavoittuvuuden, piilottamalla tarpeensa, jotta voisivat esittää vahvaa kuvaa itsestään yhteiskunnassa ja pitääkseen kiinni yhteiskunnan antamista odotuksista.
On niitä naisia jotka löytävät rakkaudellisen suhteen, jotka antautuvat rakkaudessa ja luovat syvän rakkaussuhteen kumppaniinsa. On naisia joilla on lapsia ja syvä rakastava suhde. Mutta on kyllin paljon niitä joille tämä ei edusta omaa tietä, erityisesti nuorten naisten keskuudessa, puuttuva ymmärrys omasta seksuaalisuudesta ja feminiinistä luonteesta on merkittävää ja he ovat solmineet tiukan yhteyden epätasapainoiseen ja epävakaaseen yhteiskuntaan jossa he elävät. On paljon vapautta ja voimaa naisille, mutta se on myös luonut syvää emotionaalista tuskaa ja etäisyyttä: nämä ovat niitä todellisia epäkohtia joita nykyajan naiset kohtaavat. Katkaistu yhteys haavoittuvuuteen, rakkauden jakamiseen, tarpeeseen luoda vakaa suhde, tarve löytää mies joka antaa suojan ja turvan kun on pieniä lapsia. Näistä naisen perustarpeista on nykyajan maailman tarpeet ajaneet yli, ja nykyajan maailman tarpeisiin ei kuulu hankkia lisää lapsia. Mutta se mitä maailma tarvitsee on äidillistä huolenpitoa ja ravitsemista. Naiset ovat nousemassa valtaan. Tämän myötä heidän tulee pitää huoli siitä etteivät he kadota rakkauttaan ja lempeyttään.